Puhelin

Puhelin on sähköllä toimiva äänensiirtolaite,jonka avulla kaksi tai useampi henkilö voi puhua keskenään,vaikka maantieteellinen etäisyys olisi suuri.[1][2]

PUHELINTEKNIIKKA

Matkapuhelimet ovat yhteydessä puhelinkeskukseen mikroaaltojen välityksellä ja lankapuhelimet valokuitu- tai kuparikaapelin välityksellä. Puhelinkeskukset taas ovat yhteydessä toisiinsa valokuidusta tehdyn maanalaisen runkoverkon avulla[3]. Lankapuhelimen välittämä puheen taajuusalue on noin 300-3300 Hz (hertsiä).[4]

Kuparijohtimien muodostamaan kupariverkkoon[5] perustuva puhelintekniikka saapui laajan yleisön tietoon 1800-luvun loppupuolella[6]. Matkapuhelimia käytettiin erikoistarkoituksiin jo 1900-luvun alkupuolella,mutta ne yleistyivät vasta 1990-luvulla.[7]

HISTORIA

1800-Luvun puolenvälin jälkeen kehittyi paljon viestintään liittyvä ja patenttiriitoja aiheuttava keksintö,jolle on hankala nimetä keksijää. Laitteita kehitettiin lukuisilla tahoilla samanaikaisesti,sillä sähkömagneettiset teoriat oli jo vakiintuneet ja lennätin oli olemassa[8]. Merkittävä sähköisen äänen siirtämisen kehittäjänä oli saksalai-nen Johann Philipp Reis (1834-1874). Hän esitteli Telephon-nimisen puhelimensa vuonna 1861,ja sen toiminta-periaatteena oli patterista lähtevä virta,joka katkeili platinaneulan avulla kalvon liikkuessa äänen tahdissa. Re-sonanssilaatikossa oleva sähkömagneetti aiheutti laatikkoon vastaavan äänivärähtelyn,joka oli kuultavissa. Reisin keksimässä puhelimessa oli ongelmana katkeileva neulakosketus,jonka myöhemmät puhelinkehittäjät korjasivat välttämällä platinaneulan käyttöä,ja sen sijaan käyttivät hiilikosketusta[9]. Reis kuoli vuonna 1874 viimeistelemättä työtään.[10]

Kunnia puhelimen keksimisestä kuuluu nykyään Antonio Meuccille,joka kutsui sitä nimityksellä telettrofono. Meucci oli amerikanitalialainen,ja keksi puhelimen vuonna 1854 pitääkseen yhteyttä liikuntakyvyttömään vai-moonsa. Hänellä ei ollut kuitenkaan riittävästi rahaa patentoida keksintöään,vaan myi sen oikeudet muille. Ai-kaisemmin kunnia ensimmäisen puhelimen keksimisestä kuului yhdysvaltalaiselle Alexander Graham Bellin 1876 esittelemälle telephonelle,mutta jopa Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001,että Antonio Meucci keksi sen. Meuccin keksintö esiteltiin Yhdysvalloissa vuonna 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä. Bellillä oli pääsy Meuccin materiaaleihin ja hän patentoi oman puhelimensa vuonna 1876[11]. Meucci oli kuitenkin jo ilmoittanut vuonna 1871 keksineensä sähkömagneettisen puheensiirron vuonna 1854.[8]

Puhelinkehittäjistä Alexander Graham Bell oli menestynein. Vuonna 1877 hän perusti Bell Telephone Compa-nyn,josta nykyinen AT&T juontaa juurensa. Bell voitti patenttiriidan Elisha Grayn kanssa,joka oli patentoinut oman puhelimensa vain tunteja Bellin jälkeen. Bell esitteli puhelimensa vuonna 1876 Philadelphian maailman-näyttelyssä,ja sai huonon maineen. Puhelin alkoi kerätä suosiota vasta vuoden 1878 Pariisin maailmannäytte-lyssä sen jälkeen kun Bell lisäsi siihen hiilimikrofonin. Hiilimikrofonin kehittäjiä olivat David Edward Hughes Englannissa ja Thomas Alva Edison sekä Emile Berliner Yhdysvalloissa. Hiilimikrofoni paransi äänenlaatua sekä myös pidensi puhelinyhteyttä entisestään.[12]

Kun ensimmäiset puhelimet ilmestyivät,ne olivat kahden puhelimen välisiä. Vuonna 1878 käyttöönotetut puhe-linkeskukset olivat käsivälitteisiä[13]. Kun soittaja avasi puhelimen,keskus vastasi ja yhdisti puhelimen pyydetyl-le vastaanottajalle. Pian kuitenkin tuli ilmi,että kun verkko laajenee,niin käsivälitteiset puhelinkeskukset vaatii enemmän työvoimaa,kuin on järkevää työllistää. Käsivälitteinen puhelinkeskus oli myös tietoturvariski. Vuonna 1891 Almon Strowger esitteli puhelinkeskuksen automatisoivan mekaanisen laitteen nimeltä Strowgerin kytkin. Tätä käyttäessä soittajan tuli painaa kahta painiketta niin monta kertaa kuin puhelinnumero edellytti [selvennet-tävää]. Tämä impulssivalintainen puhelin myös johti valintakiekon käyttöönottoon,joka oli käytössä 1900-luvun loppupuolelle asti[14]. Nykyään jokainen puhelinkeskus on automatisoitu niin,että soittajan tarvitsee vain näppäillä haluamansa numero.[7]

Lähteet:

1. Gummerruksen yksiosainen tietosanakirja Taskujätti - Sivu ? [vuosi 1984](kirjaviite)
2. Sähkön pitkä historia - Sivut 275-289 [vuosi 2009](kirjaviite)
3. Hidasteleeko netti? Näin hankit ja rakennat valokuituyhteyden | Mikrobitti (internetviite)
4. Oulun yliopisto: Piiriteoria 2 -kurssin luentomoniste [tuntematon kieli][vuosi 2018](muu lähde)
5. A history of the copper telephone line | Nokia.com [englanniksi](internetviite)
6. Lankapuhelimen yli 100 vuoden tarina päättymässä Suomessa - miten käy satojen tuhansien puhelimien? - Ilta-Sanomat (internetviite)
7. Puhelin - Wikipedia (internetviite)
8. Chaline - Sivu 99 [vuosi ?][tuntematon kieli](kirjaviite)
9. Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa - Sivu 17 [vuosi ?](kirjaviite)
10. Hengen jättiläiset - Sivu ? [vuosi 1960](kirjaviite)
11. Bell did not invent telephone,US rules | World news | The Guardian [englanniksi](internetviite)
12. Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa - Sivut 19,23,26 ja 47 [vuosi ?](kirjaviite)
13. Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa - Sivut 31 ja 50 [vuosi ?](kirjaviite)
14. Chaline - Sivut 100-103 [vuosi ?][tuntematon kieli](kirjaviite)
    

Tekijänoikeudet: Nykipedia 2025 © | Kaikki oikeudet pidätetään

Sivu luotu                                                                                                                                           27.9.2023/ 7:23 Aihe                                                                                                                                        Keksinnöt/Yhteiskunta