C-kasetti

C-kasetti (c-kirjain tulee sanasta compact) on Philipsin vuonna 1963 markkinoille tuoma analoginen äänen-tallennusväline. Sen keksi hollanti-lainen insinööri Lou Ottens. C-kasetti on muutaman neliösenttimetrin (cm2) kokoinen pieni noin senttimetrin paksuinen neliskanttinen lätkä,joka koostuu kahdesta kelasta (ottokela ja antokela) ja magneettinauhasta, jonka näkee c-kasetin pienestä keskellä olevasta ikkunasta.

C-KASETIN HISTORIA

C-kasetti oli aluksi tarkoitettu pelkän puheen nauhoitukseen,ei musiikin nauhoittamiseen. Siitä kuitenkin tuli merkittävä laite musiikin tallentamiseen 1960-luvulta 1990-luvun puoleenväliin. Tähän vaikutti merkittävästi c-kasettien sekä c-kasettinauhureiden halpa hinta. Suomessa valmiiksi äänitetyn c-kasettin rinnakkaiset julkaisu-muodot olivat vinyylilevy 1970-luvulta 1980-luvun loppuun ja cd 1990-luvulla. C-kasettien kulta-aika oli vuosi 1988. Nykyään fyysisinä musiikivälineinä cd- ja dvd-levyt syrjäyttää c-kasetin lähes kokonaan.

C-KASETTIEN OMINAISUUDET

C-kasettien tallennuskapasiteetti ilmoitetaan minuutteina. Yleisimmät kapasiteetit ovat:60,90 ja 120 minuuttia (kaksipuoleisuuden vuoksi siis 2 X 30,2 X 45 ja 2 X 60 minuuttia). Minuuttimäärät eivät ole välttämättä täsmällisiä,koska laitevalmistajat saattoivat jättää noin minuutin ylimääräistä aikaa. 120 Minuuttiset c-kasetit jäivät harvinaisiksi,koska magneettinauhan oheisuus aiheutti venymis- ja katkeamisongelmia ja jotkin laite-valmistajat jopa kielsivät käyttämästä laitteissaan 120 minuutin kasetteja.

Copyrighted by Nykipedia 2024 © | Kaikki oikeudet pidätetään

Sivu luotu                                                                                                                                            9.3.2024/ 10:19 Aihe                                                                                                                           Musiikki/Teknologia/Keksinnöt